link
 
HAKU
suomeksi in English
Biomedicum Helsinki 1 Haartmaninkatu 8
00290 Helsinki

Biomedicum Helsinki 2 Tukholmankatu 8
00290 Helsinki

puh. 0294 1911 / 09 4711
 
© 2019 Biomedicum Helsinki - säätiö
 
Olet tässä: Etusivu > Ajankohtaista
 

Pro­fes­so­ri Kim­mo Kon­tu­la: Oli­si­ko syy­tä ot­taa käyt­töön tut­ki­joi­den ’Hip­po­kra­teen va­la’?


Pitäisikö tutkijoilla olla käytössä lääkäreiden Hippokrateen valaa vastaava, eettistä käyttäytymistä ohjaava tutkijan vala?

Tieteenharjoittajan työskentelyllä voi olla mittavat moraaliset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset. Tulisiko tutkijoiden ottaa käyttöön omaa eettistä käyttäytymistään ohjaava vala, kysyy professori Kimmo Kontula.  

Monissa maissa lääkäriksi valmistuvat vannovat Hippokrateen valan –  tai sen muunnelman –  jossa he lupautuvat muun muassa toimimaan kaikissa tilanteissa potilaidensa parhaaksi ja välttämään pahan tuottamista ("primum non nocere"). Näin myös Suomessa, jossa vuodesta 1997 lähtien lääketieteellisten tiedekuntien publiikeissa on ollut käytössä arkkiatri Risto Pelkosen aloitteesta modernisoitu vala.

– Koska myös tieteenharjoittajan työskentelyllä voi olla mittavat moraaliset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset ja koska monet tutkimustulosten käsittelyyn, julkaisemiseen ja arviointiin liittyvät ongelmat ovat tämän vuosituhannen alussa nostattaneet paljon keskustelua, on mitä sopivinta juuri nyt kysyä, tulisiko tutkijoidenkin antaa omaa eettistä käyttäytymistään ohjaava vala, toteaa professori Kimmo Kontula
Professori Kimmo Kontula

Asiaa on pohdittu tiedeyhteisössä paljonkin, ja vuonna 2000 yhdysvaltalainen tiedeseura AAAS järjesti kutsukokouksen, jossa tutkijat ja eetikot pohtivat mahdollisuutta kehittää tutkijanvala, joka saisi yleisen hyväksynnän tiedemaailmassa.

Kokouksessa oltiin yksimielisiä siitä, että tieteellisen tutkimuksen eettiset ulottuvuudet ovat voimakkaasti laajentuneet vuosikymmenien saatossa ja että tutkijoilta tulee vaatia enemmän valppautta ja avoimuutta. 

– Osa tutkijoista kuitenkin oli sitä mieltä, että tieteen velvollisuus on puhtaasti etsiä uutta tietoa eikä tiedon mahdollinen väärinkäyttö ole tieteentekijöiden vastuulla. Tutkijan valan epäiltiin myös voivan rajoittaa tieteen vapautta, Kontula kertoo.

Konkreettiseen valaehdotukseen kokous ei päässyt, ja avoimia kysymyksiä jäi paljon.  

Tiedeyhteisö on kuitenkin 2000-luvun aikana joutunut kohtaamaan monia kipeitä kysymyksiä, jotka saattavat jopa horjuttaa luottamusta tieteeseen ja tutkimustuloksiin.

– Tutkimuspetoksia tulee vuosittain ilmi, vertaisarvioinnin kulkua on peukaloitu, ja tutkimustuloksia vaivaa toistettavuuden ongelma. Tutkimushankkeita ei aina rekisteröidä asianmukaisesti, ja iso osa rekisteröidyistä – negatiivisen tuloksen antaneista? – tutkimuksista jätetään julkaisematta, mikä johtaa julkaisemisharhaan. Tulosten tilastollisessa käsittelyssä luovitaan kyseenalaisella tavalla, ja onpa näyttöä siitäkin, että tutkijat liioittelevat havaintojensa merkitystä esiintyessään mediassa, Kontula luettelee.

– Olisiko siksi aika laatia ajanmukainen ja nykyongelmat huomioon ottava tutkijan vala?

Keskustelun avaamiseksi Kontula on tehnyt oman ehdotuksensa tutkijan valaksi.

Pyrin kaikissa toimissani etsimään uutta tietoa ja totuutta.

Kunnioitan työssäni ihmisarvoa ja vältän aiheuttamasta haittaa eläimille tai luonnolle.

Huolehdin siitä, että tutkimustyöni eettiset näkökohdat on arvioitu ja hyväksytty ennen työni aloittamista ja että työstäni on tarvittaessa ilmoitettu viranomaisille.

Paneudun huolella aiemmin suoritettuun tutkimukseen ja työn edetessä viittaan siihen rehellisesti.

Suoritan tutkimuksen kaikki vaiheet parhaalla mahdollisella taidollani ja turvaudun muiden apuun niissä osissa, joissa oma taitoni ei ole riittävä.

Varmistan riittävillä toistokokeilla ja vertailuilla tutkimushavaintojeni luotettavuuden.

Tutkimusta julkaistessani pyrin noudattamaan avoimen tieteen periaatetta. Varmistan sen, että yhteistyökumppanieni osallisuus saa sille kuuluvan arvon. Tutkimustulokseni ja niihin liittyvät johtopäätökset esittelen totuudenmukaisesti. Pidän tutkimusta varten saamani luottamukselliset tiedot salassa.

Ilmoitan avoimesti kaikki sidonnaisuuteni, jotka voisivat vaikuttaa siihen, kuinka arvioin itse tuloksiani tai kuinka muut niitä arvioivat.

Arvioidessani pyydettäessä muiden tutkijoiden työtä toimin puolueettomasti ja luottamuksellisesti.

Osallistun tarvittaessa aktiivisesti tiedettä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun tutkimukseen perustuvan tiedon edistämiseksi ja valheellisen viestinnän torjumiseksi.

Yliopistoissa luontevin ajankohta valan antamiselle olisi Kontulan mielestä väitöskirjatyön rekisteröinti tai viimeistään väitöskirjan painatusluvan hakuhetki. Valan tulisi olla vapaaehtoinen ja sen merkitys olisi ennen muuta symbolinen.

– Olisi naiivia ajatella, että tieteelliseen työskentelyyn liittyvää huonoa suunnittelua, huolimattomuutta tai vilppejä voitaisiin valaehtoisesti ehkäistä, Kontula myöntää. Vala saattaisi kuitenkin luoda eräänlaisen moraalisen yhteisön ja synnyttää tunteen kollektiivisesta vastuusta profession ylläpitämiseksi.

– Nuorelle tutkijalle seremoniallisen valan vannominen voisi olla tutkijanuraa motivoiva kokemus, ja saattaisipa tietoisuus valasta lisätä myös suuren yleisön kunnioitusta tieteellistä työtä kohtaan.

Kontulan kolumni ”Tutkijan vala” on julkaistu Aikakauskirja Duodecimissa numero 18 / 2019 (referointi kirjoittajan ja Aikakauskirja Duodecimin luvalla).

Kolumni kokonaisuudessaan

Kimmo Kontula
Professori emeritus
Kimmo Kontula, Helsingin yliopiston tutkimusportaali

Teksti: Päivi Lehtinen

4.10.2019/kv

Pro­fes­so­ri Kim­mo Kon­tu­la: Oli­si­ko syy­tä ot­taa käyt­töön tut­ki­joi­den ’Hip­po­kra­teen va­la’?


Pitäisikö tutkijoilla olla käytössä lääkäreiden Hippokrateen valaa vastaava, eettistä käyttäytymistä ohjaava tutkijan vala?

Tieteenharjoittajan työskentelyllä voi olla mittavat moraaliset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset. Tulisiko tutkijoiden ottaa käyttöön omaa eettistä käyttäytymistään ohjaava vala, kysyy professori Kimmo Kontula.  

Monissa maissa lääkäriksi valmistuvat vannovat Hippokrateen valan –  tai sen muunnelman –  jossa he lupautuvat muun muassa toimimaan kaikissa tilanteissa potilaidensa parhaaksi ja välttämään pahan tuottamista ("primum non nocere"). Näin myös Suomessa, jossa vuodesta 1997 lähtien lääketieteellisten tiedekuntien publiikeissa on ollut käytössä arkkiatri Risto Pelkosen aloitteesta modernisoitu vala.

– Koska myös tieteenharjoittajan työskentelyllä voi olla mittavat moraaliset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset ja koska monet tutkimustulosten käsittelyyn, julkaisemiseen ja arviointiin liittyvät ongelmat ovat tämän vuosituhannen alussa nostattaneet paljon keskustelua, on mitä sopivinta juuri nyt kysyä, tulisiko tutkijoidenkin antaa omaa eettistä käyttäytymistään ohjaava vala, toteaa professori Kimmo Kontula
Professori Kimmo Kontula

Asiaa on pohdittu tiedeyhteisössä paljonkin, ja vuonna 2000 yhdysvaltalainen tiedeseura AAAS järjesti kutsukokouksen, jossa tutkijat ja eetikot pohtivat mahdollisuutta kehittää tutkijanvala, joka saisi yleisen hyväksynnän tiedemaailmassa.

Kokouksessa oltiin yksimielisiä siitä, että tieteellisen tutkimuksen eettiset ulottuvuudet ovat voimakkaasti laajentuneet vuosikymmenien saatossa ja että tutkijoilta tulee vaatia enemmän valppautta ja avoimuutta. 

– Osa tutkijoista kuitenkin oli sitä mieltä, että tieteen velvollisuus on puhtaasti etsiä uutta tietoa eikä tiedon mahdollinen väärinkäyttö ole tieteentekijöiden vastuulla. Tutkijan valan epäiltiin myös voivan rajoittaa tieteen vapautta, Kontula kertoo.

Konkreettiseen valaehdotukseen kokous ei päässyt, ja avoimia kysymyksiä jäi paljon.  

Tiedeyhteisö on kuitenkin 2000-luvun aikana joutunut kohtaamaan monia kipeitä kysymyksiä, jotka saattavat jopa horjuttaa luottamusta tieteeseen ja tutkimustuloksiin.

– Tutkimuspetoksia tulee vuosittain ilmi, vertaisarvioinnin kulkua on peukaloitu, ja tutkimustuloksia vaivaa toistettavuuden ongelma. Tutkimushankkeita ei aina rekisteröidä asianmukaisesti, ja iso osa rekisteröidyistä – negatiivisen tuloksen antaneista? – tutkimuksista jätetään julkaisematta, mikä johtaa julkaisemisharhaan. Tulosten tilastollisessa käsittelyssä luovitaan kyseenalaisella tavalla, ja onpa näyttöä siitäkin, että tutkijat liioittelevat havaintojensa merkitystä esiintyessään mediassa, Kontula luettelee.

– Olisiko siksi aika laatia ajanmukainen ja nykyongelmat huomioon ottava tutkijan vala?

Keskustelun avaamiseksi Kontula on tehnyt oman ehdotuksensa tutkijan valaksi.

Pyrin kaikissa toimissani etsimään uutta tietoa ja totuutta.

Kunnioitan työssäni ihmisarvoa ja vältän aiheuttamasta haittaa eläimille tai luonnolle.

Huolehdin siitä, että tutkimustyöni eettiset näkökohdat on arvioitu ja hyväksytty ennen työni aloittamista ja että työstäni on tarvittaessa ilmoitettu viranomaisille.

Paneudun huolella aiemmin suoritettuun tutkimukseen ja työn edetessä viittaan siihen rehellisesti.

Suoritan tutkimuksen kaikki vaiheet parhaalla mahdollisella taidollani ja turvaudun muiden apuun niissä osissa, joissa oma taitoni ei ole riittävä.

Varmistan riittävillä toistokokeilla ja vertailuilla tutkimushavaintojeni luotettavuuden.

Tutkimusta julkaistessani pyrin noudattamaan avoimen tieteen periaatetta. Varmistan sen, että yhteistyökumppanieni osallisuus saa sille kuuluvan arvon. Tutkimustulokseni ja niihin liittyvät johtopäätökset esittelen totuudenmukaisesti. Pidän tutkimusta varten saamani luottamukselliset tiedot salassa.

Ilmoitan avoimesti kaikki sidonnaisuuteni, jotka voisivat vaikuttaa siihen, kuinka arvioin itse tuloksiani tai kuinka muut niitä arvioivat.

Arvioidessani pyydettäessä muiden tutkijoiden työtä toimin puolueettomasti ja luottamuksellisesti.

Osallistun tarvittaessa aktiivisesti tiedettä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun tutkimukseen perustuvan tiedon edistämiseksi ja valheellisen viestinnän torjumiseksi.

Yliopistoissa luontevin ajankohta valan antamiselle olisi Kontulan mielestä väitöskirjatyön rekisteröinti tai viimeistään väitöskirjan painatusluvan hakuhetki. Valan tulisi olla vapaaehtoinen ja sen merkitys olisi ennen muuta symbolinen.

– Olisi naiivia ajatella, että tieteelliseen työskentelyyn liittyvää huonoa suunnittelua, huolimattomuutta tai vilppejä voitaisiin valaehtoisesti ehkäistä, Kontula myöntää. Vala saattaisi kuitenkin luoda eräänlaisen moraalisen yhteisön ja synnyttää tunteen kollektiivisesta vastuusta profession ylläpitämiseksi.

– Nuorelle tutkijalle seremoniallisen valan vannominen voisi olla tutkijanuraa motivoiva kokemus, ja saattaisipa tietoisuus valasta lisätä myös suuren yleisön kunnioitusta tieteellistä työtä kohtaan.

Kontulan kolumni ”Tutkijan vala” on julkaistu Aikakauskirja Duodecimissa numero 18 / 2019 (referointi kirjoittajan ja Aikakauskirja Duodecimin luvalla).

Kolumni kokonaisuudessaan

Kimmo Kontula
Professori emeritus
Kimmo Kontula, Helsingin yliopiston tutkimusportaali

Teksti: Päivi Lehtinen

4.10.2019/kv